24 huhti Elävää jäkälätaidetta
Huomasin Porin Kirjurinluodossa useita kaadettuja salavia. Puut olivat vanhoja, ja niiden pinnassa kasvoi runsaasti jäkäliä ja sammalia. Mitä ikinä näille puille olikaan tarkoitus tehdä kaatamisen jälkeen, lienee ilmeistä, että nämä epifyytit tulevat tuhoutumaan. Noudin muovipussin ja puukon, joiden avulla ryhdyin keräämään kaadetuista puista jäkälän peittämiä kuoren palasia.
Keräämisen jälkeen annoin kappaleiden kuivua yön yli, koska kuori oli alapinnasta melko kosteaa, joka ei ehkä olisi hyvä asia kappaleiden liimaamisen kannalta. Seuraavana päivänä sahasin kappaleista rautasahalla mosaiikkimaisia palasia. Käsisaha osoittautui kuoren tarkkapiirteiseen sahaamiseen liian karkeaksi työvälineeksi.
En tiedä mitkä materiaalit sopisivat parhaiten elävän jäkälätaulun raaka-aineeksi, mutta käytin kokeeksi vaneria ja tavallista liimaa. Sahattuja kuorenpalasia asetellessani mosaiikkimaiseksi tauluksi huomasin, että niitä olisi monessa kohdassa kannattanut sahata vasta tauluun asetellessa, jotta palaset olisi saanut sopimaan tiiviimmin yhteen. Koska minulla oli työmatkani takia kiire, yritin asetella valmiiksi sahaamani kappaleet mahdollisimman hyvin toisiinsa sopiviksi. Siksi tähän pilottikokeiluksi tarkoitettuun tauluun jäi jonkin verran tyhjiä rakoja kappaleiden väliin.
Jäkälien pelastusoperaation lopputuloksena on jäkälätaulu, jota olen sumuttanut vedellä joka päivä. Toivon mukaan jäkälät pysyvät elossa ja mahdollisesti jatkavat kasvamistaan taulussa. Taulun vasempaan ylänurkkaan jäi erään kuoren kappaleen mukana pieni osa sammalta, joka vaikuttaa helposti seurattavalta kosteusindikaattorilta.
Miten tämä jäkälätaulu sitten liittyy luonnonsuojeluun? Ainakin siten, että tauluun päätyneet eliöt olisivat tuhoutuneet ilman pelastusoperaatiota. Taulussa käytetyt jäkälälajit ovat yleisiä, eikä tähän teokseen liity uhanalaisen eliöstön suojelun näkökulmaa. Lisäksi taulu tuo luonnon lähemmäksi ihmisiä sellaiseen paikkaan, jossa tavallisesti ei ole elävää luontoa.
Ympäristö- ja biotaiteessa käytetään usein luonnosta kerättyjä tai eläviä materiaaleja, mutta niihin ei yleensä liitetä biodiversiteetin tai luonnonsuojelun näkökulmia. Voisiko uutta lumo-taiteen näkökulmaa laajentaa ympäristö- ja biotaiteen puolelle kokonaisvaltaisemmin? Luonnonsuojelun ja taiteen osaamisalueiden yhdistäminen tuottaisi varmasti monipuolisia ja kiinnostavia projekteja tulevaisuudessa.