Pentin linnavuoren arkeologinen ja luonnonhistoriallinen luonnonhoito

Villi vyöhyke adoptoi Sastamalan Pentin linnavuoren

 

27.1.2016

 

Villi vyöhyke -yhdistys adoptoi Sastamalan Pentin linnavuoren osana Pirkanmaan maakuntamuseon Adoptoi monumentti -toimintaa.

 

Yhdistyksen tavoitteena on hoitaa Pentin linnavuoren luontoa siten, että alue muistuttaisi enemmän linnavuoren rakentamisen ajankohtaa 1200-luvulla. Esimerkiksi metsää linnavuoren ympärillä avarretaan siten, että linnavuori pääsee paremmin esiin maisemassa. Pentin linnavuori on ollut niin sanottu pakolinna, ja aikoinaan linnavuoren ympäristö on siten luultavasti ollut avointa. Yhdistys laati linnavuoren alueen muodostamalle kokonaisuudelle adoptoitavaa muinaisjäännösaluetta laajemman luonnonhoitosuunnitelman, jota toteutetaan yhteistyössä maanomistajan kanssa.

 

Sastamalan Pentin linnavuori sijaitsee upealla paikalla Kuloveden Kojolanselän itärannalla. Suomessa linnavuoria käytettiin rautakaudella, varsinkin ristiretkiajalla (noin 1050-1150/1300 jaa.). Ne ovat olleet alueensa pako- ja merkinantopaikkoja, mutta myös kokoontumispaikkoja, joita on rakennettu yhdessä.

 

Linnavuoret tunnistaa parhaiten kivisistä valleista, jotka ovat toimineet puisten rintavarustusten perustuksina. Pentin linnavuoren pohjois-, ja länsisivut ovat äkkijyrkkiä kallioseinämiä. Sen sijaan loivemmilla itä- ja eteläsivuilla on muinaisten vallitusten tukikiveyksiä. Kiveykset rajaavat noin 4500 m² laajuisen alueen, jossa on puolestaan neljä suorakulmaista, kooltaan noin 3×9 metriä olevaa kivilatomusta. Näiden lisäksi lännenpuoleisissa kalliokoloissa on kaksi tarhaa.

Maisemanhoitoa ja ennallistamista marraskuussa 2018

Poistimme kuusia ja koivuja linnavuoren muureilta, jotta muurit pääsisivät paremmin näkyviin. Sen lisäksi kaulasimme lakialueelta eläviä mäntyjä lahopuun lisäämiseksi. Kaulasimme näkyvillä paikoilla sijaitsevat männyt alhaalta niiden tyven läheltä, jotta kaulauksen jälki ei näkyisi maisemassa niin kauas.

Lehdon hoitoa huhtikuussa 2016

Villi vyöhyke raivasi kuusikkoa linnavuoren itäosissa, jossa lehto oli päässyt kuusettumaan (suunnitelman sivu 8, ”Varttuneet sekametsät”). Kuusien poisto luo tilaa harvinaisemmalle lehtokasvillisuudelle.