Jere Niemisen palaute Tampereen kaupungin Valma-valmistelufoorumilla 27.9.2013
Anna-Kaisa Ikosen pormestariohjelmassa 2013-2016 on seuraava lause luonnonsuojeluun liittyen: ”Suojelualueiden määrää lisätään. Tavoitteena on olla suurten kaupunkien johtava luonnonsuojelukaupunki” (sivu 24). Tavoite on hieno ja luonnon monimuotoisuuden ahdingon kannalta perusteltu, mutta se ei ole välittynyt kaupunkirakenne- ja ympäristösuunnitelmaan.
Tampereen kaupunkistrategiassa luonnonsuojelun strategiseksi painotukseksi vuodelle 2025 on asetettu, että ”Tampere on johtava luonnonsuojelukaupunki”. Tavoitteena vuosille 2014-2017 kaupunkistrategiassa mainitaan, että ”luonnonsuojelualueita on lisätty” ja että niiden mittarina on ”Uusien luonnonsuojelualueiden määrä (ha)” (sivu 9).
Kaupunkistrategiaan pohjautuvassa kaupunkirakenne- ja ympäristösuunnitelman luonnoksessa luonnonsuojelun tavoite on sen sijaan: ”Luonnonsuojelualueita on lisätty luonnonsuojeluohjelman mukaisesti”, jonka toimenpiteeksi on mainittu ”Toteutetaan luonnonsuojeluohjelman toimenpiteitä” (Sivu 7).
Luonnonsuojeluohjelmassa suojellaan Tampereen pinta-alasta 2,5 prosenttia. 2,5 prosentin suojelulla Tampere ei erotu valtakunnallisessa vertailussa edukseen Suomen muista suurista kaupungeista (Espoo noin 10 %, Helsinki noin 3 %, Turku yli 3 % ja Vantaa noin 6 %). Siten Tampereen luonnonsuojeluohjelma ei vastaa tavoitteita ja toimenpiteitä, joilla se kehittyisi johtavaksi luonnonsuojelukaupungiksi.
Vaikuttaa siis siltä, että edistykselliset poliittiset tavoitteet uhkaavat latistua byrokratian mankelissa perusteluksi nykyiselle toiminnalle, eikä mihinkään aidosti uuteen aiota ryhtyä.
Pormestariohjelmaa ja kaupunkistrategiaa johdonmukaisesti kunnioittaen kaupunkirakenne- ja ympäristösuunnitelmaan tulee tehdä seuraavat lisäykset luonnonsuojelun tavoitteiksi ja toimenpiteiksi:
1.) Tehdään selvitys luonnonsuojeluohjelman ulkopuolelle jääneistä suojelunarvoisista kaupungin omistamista metsäalueista. Siihen löytyy runsaasti hyviä kohteita esimerkiksi Teiskosta Kulkkilan, Taulasalon ja Maisansalon retkeilymetsistä, Jylhänperän, Vähävalkeajärven ja Manukan talousmetsistä sekä Kauppi-Niihaman ulkoilumetsistä. Useimpia näistä alueista ei tarvitse säästää kaavavarannoksi ja niistä saatavat hakkuutulot ovat vähäiset. Suojelemalla uusia alueita ja vahvistamalla luonnonsuojeluohjelmaa tavoite johtavasta luonnonsuojelukaupungista saavutetaan.
2.) Kehitetään Tampereen kaupungin luontoarvoiltaan heikentyneiden maa-alueiden luontoa siten, että ne kelpaavat suojeluun kaupunkistrategian vuoteen 2025 mennessä. Luonnonsuojeluohjelmasta ennallistamisen ja luonnonhoidon näkökulmat puuttuivat kokonaan, vaikka kansainvälisesti se nostetaan suojelun rinnalle luonnon monimuotoisuutta vaaliessa, kuten esimerkiksi Nagoyan biodiversiteettisopimuksessa.
Metsien ennallistaminen mainitaan kaupungin metsien hoidon toimintamallissa, mutta esimerkiksi Teisko-Aitolahden metsäsuunnitelmaluonnoksesta ennallistamisen näkökulma puuttuu. Metsäsuunnitelmaluonnoksessa sen sijaan ehdotetaan runsaasti hakkuita suojelunarvoisiin metsiin, jolloin niiden luontoarvot heikentyvät ja luontoarvojen kehittyminen hidastuu.
Ennallistamis- ja luonnonhoitotoimenpiteet voidaan kohdentaa sellaisille alueille, jotka eivät estä kaavoitusta ja kaupunkiseudun kehitystä, vaan tukevat sitä muodostamalla uusia hienoja luontoalueita.
Tampereen kaupungin omistama Taulasalon retkeilymetsä Teiskossa jäi luonnonsuojeluohjelman ulkopuolelle. Sen sijaan sinne on ehdotettu runsaasti hakkuita.
