Guerrilla gardening – Sissiniityt

Villi vyöhyke monimuotoistaa kaupunkiluontoa

 

Suomen nykyisten kaupunkien ympäristö ei ylläpidä luonnon monimuotoisuutta kaikkien mahdollisuuksiensa mukaan. Rakennettujen alueiden lomaan jää vyöhykkeitä, joiden ympäristöä voisi kehittää monimuotoisemmaksi. Myös rakenettujen alueiden kuten puistojen luonto voisi olla nykyistä monipuolisempaa.

 

Kaupunkirakenne on täynnä vapaita paikkoja ja pintoja, jotka mahdollistavat kasvillisuuden leviämisen esimerkiksi siemeniä kylvämällä tai taimia istuttamalla. Vaikka kaupunkirakenteessa on paljon sinne tuotuja ja itsestään levinneitä kasveja, lajisto voisi olla merkittävästi nykyistä monimuotoisempi. Kasvillisuuden omatoiminen kehittäminen näillä alueilla ei haittaa niiden alkuperäistä käyttötarkoista. Sen sijaan siementen kylväminen ja taimien istuttaminen rikastavat kaupunkielämää luonnon ja kaupunkilaisten näkökulmasta.

 

Kaupunkirakenne on Suomessa ylhäältä alas-suuntaisesti hallinnoitua ja suunniteltua. Yksittäisillä kaupunkilaisilla ei ole juurikaan mahdollisuuksia päästä tekemään kaupunkiympäristöä omin käsin. Kaupunkilaisten omat toimet voivat kuitenkin tuottaa uudenlaista kasvien leviämisen dynamiikkaa.

 

Kaupunkilaiset voivat levittää kaupunkirakenteeseen sellaisia kasveja, jotka rikastavat kaupunkien luontoa. Samalla kaupunkilaiset osallistuvat uudenlaisella omaehtoisella tavalla kaupunkiympäristön konkreettiseen kehittämiseen.

 

Villi vyöhyke kehittää toiminnan tapoja, joiden avulla kaupunkilaiset voivat osallistua omatoimisesti kaupunkiympäristön kehittämiseen. Sen sijaan että kaupungit ovat tekemisen kulisseja, niistä tulee tekemisen kohteita. Villin vyöhykkeen kehittämien menetelmien ansiosta kaupunkien luonto monipuolistuu ja maisemakuva rikastuu.

 

Guerrilla gardening -toiminnan seurauksena yhdistys tuottaa uudenlaisia urbaaneja ekosysteemityyppejä. Niiden vaikutuksesta kaupunkiluonto rikastuu merkityksellisellä tavalla.

 

Kansainvälisesti kaupunkien omatoimiseen veherryttämiseen liittyvää toiminta kutsutaan termillä ’guerrilla gardening’. Koska kasvillisuuteen ja sääolosuhteisiin liittyvä luonto on paikallista, ei ulkomailla kehitettyjä käytäntöjä tai tuotteita voi suoraan soveltaa Suomeen. Esimerkiksi Suomen luontoon sopivia siemenpommeja (seed bombs) ei ole vielä kehitetty, vaikka ne ovat melko yleisiä monissa muissa maissa.

 

Villin vyöhykkeen jäsenet ovat viime vuosina perustaneet useita pienialaisia sissiniittyjä ja muita kasvustoja erityisesti Tampereen kaupungin alueella. Yhdistyksen jäsenet ovat myös toimineet yhteistyössä Suomen Niittysiemen Oy:n kanssa, ja kehittäneet yrityksen valikoimiin tuotteen Kaupunkisissin siemenpussi.

Omatoimiset kaupunkiniityt

 

Suomalaisen niittyluonnon näkökulma korostuu yhdistyksen toiminnassa. Yhdistys harrastaa ”ketosisseilyä” ja perustaa kaupunkeihin ”sissiniittyjä”. Suomalaisella niittyluonnolla ei mene nykyään hyvin. Perinteisten niittyjen määrä on vähentynyt yli 90 prosenttia 1950-luvulta nykypäivään, ja siksi myös yli 90 prosenttia perinnebiotooppien luontotyypeistä on arvioitu äärimmäisen tai erittäin uhanalaisiksi.

 

Koska perinteisten niittyjen hoidon järjestäminen ei ole ollut riittävää, tulee kehittää uudenlaisia käytäntöjä niittyluonnon ylläpitämiseksi. Samalla niittyluonnon hoito on mahdollista kytkeä osaksi kansalaisten nykypäivän elämää.

 

Tulevaisuudessa niittyjen ei ole välttämätöntä kytkeytyä toiminnanharjoittamiseen maaseudulla, vaan niittyluonto voi olla läsnä myös kaupunkien arjessa. Samalla kun niittyjä kehitetään kaupungeissa, korostuvat niittyjen viihtyvyys- ja kauneusarvot, kun niittyjen lähistöllä asuu suuri määrä ihmisiä.

 

Yhdistys selvittää toiminnassaan, miten suomalaisia niittykasveja voidaan vaalia guerrilla gardening -tyyppisessä toiminnassa kylvämällä siemeniä kaupunkien vapaille pinnoille. Yhdistys käyttää pääosin sellaisia kasvilajeja, jotka ovat sopeutuneet suomen luontoon, ovat levinneisyysalueensa alkuperäistä lajistoa, eivätkä aiheuta haitallisten vieraslajien vaaraa ja sellaisia lajeja, jotka ovat harvinaistumassa tai uhanalaistumassa.

 

Toiminta kohdentuu mahdollisimman helposti toteutettavaan niittyjen perustamiseen. Siten yhdistys kehittää menetelmiä, joissa maata ei tarvitse muokata eikä kasvillisuutta hoitaa siemenien levittämisen jälkeen.Yhdistys kehittää kaupunkiympäristöihin sopivia siemenseoksia, jotka soveltuvat kaupungeista löytyviin pintoihin ja paikkoihin sellaisenaan ilman maa-aineksien käsittelyä.

Ketosisseilyä lokakuussa 2015

Villi vyöhyke kylvi Tampereen seudulle 15 sissiniittyä. Osa kylvöistä oli vanhojen niittyjen lajiston vahvistamista ja monipuolistamista, osa kylvettiin uusille paikoille. Uusien sissiniittyjen kehittyminen vie 2-4 vuotta, ja niitä pitää vahvistaa lisäkylvöillä toisena vuotena. Sissiniityt perustettiin pääosin teiden pientareille sellaisiin paikkoihin, joissa on paljon ohikulkijoita.

Messukylänkadun sissiniitty kesäkuun puolessa välissä (mäkitervakot, päivänkakkarat aloittelevat kukintaa) ja kesäkuun lopussa (neidonkielet, päivänkakkarat)

Palatsinraitin sissiniitty kesäkuun alussa (puna-ailakit) ja kesäkuun lopussa (mm. nurmikohokit aloittelevat kukintaa)

Palatsinraitin sillan sissiniitty kesäkuun alussa (puna-ailakit) ja kesäkuun lopussa (mäkitervakot ja päivänkakkarat)

Yliopiston sissiniitty kesäkuun puolessa välissä ja kesäkuun lopussa

Sarankulman vanhan radanpohjan sissiniitty (kylvetty: mäkitervakko ja nuokkukarhianen)

Ojatien sissiniitty Sarankulmassa

Ailakkigraffiteja Tampereen rautatieaseman edustalla risteyksessä 2015

Sissiniittyjä ja ketosisselyä 2012 – 2014