Teiskon kansallispuisto 2025

06 joulu Teiskon kansallispuisto 2025

Julkaistu Viri-verkkolehden kolumnina 6. marraskuuta 2012

”I have a dream!” julisti amerikkalainen baptistipastori ja ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King viitisenkymmentä vuotta sitten. Kingin ikoniseksi muodostunut taisteluhuuto palaa mieleeni usein, kun mietin Tampereen metsiensuojelun tulevaisuutta. Oma unelmani on hieman yksinkertaisempi kuin kokonaista kansakuntaa järisyttäneellä esikuvallani: kansallispuiston perustaminen Pohjois-Tampereen metsiin.

Olen retkeillyt ja tehnyt maastokartoituksia useissa Teiskon metsissä, muun muassa Kintulammilla, Terälahdessä, Aitoniemessä ja Jylhänperällä. Noilla retkillä olen nähnyt monenlaista metsikköä ja maisemaa: jylhiä jäkälärinteikköjä, suloisenkauniita metsäjärviä, liplattavia pikkupuroja, erilaisia soistumia, komeita kalliomännikköjä, lehtomaista kangasta, tuuheita lehtimetsikköjä, perinnebiotooppia ja vanhametsämäisiä ryteikköjä. Vaikka alueen metsät ovat olleet talouskäytössä, ne eroavat selkeästi tavanomaisista käsitellyistä Etelä-Suomen metsistä.

Esimerkiksi metsäekosysteemeille elintärkeää lahopuuta on Teiskossa paikoitellen runsaastikin. Pulesjärvellä näin ehkä elämäni järeimmät haapapuut. Kulkkaassa opin tunnistamaan yövilkka-nimisen kasvin. Enkä koskaan unohda huuhkajaa, joka kirkkaassa päivänvalossa lehahti vastaan Sorilan lähellä olevassa Manukan metsässä. Lyhyesti sanottuna Pohjois-Tampereella sijaitsee todellinen luonnonystävän aarreaitta, jonka tulevaisuus pitäisi ottaa painokkaaseen julkiseen keskusteluun.

Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys teki keväällä 2011 kaupungille ehdotuksen 1500 hehtaarin suojelualueesta. Lisäksi potentiaalista suojelumetsää on Teiskossa melkein toinen samanmoinen. Luonnonsuojelulain mukaan kansallispuiston vähimmäispinta-ala on yksi neliökilometri eli tuhat hehtaaria. Kansakoulumatematiikallakin tajuaa, että Teiskossa on erinomaiset edellytykset uudelle kansallispuistolle.

Teiskon kansallispuiston voisi aloittaa muutamasta erillään olevasta suojelukokonaisuudesta, joiden välisiä alueita ostettaisiin ja lisättäisiin puistoon vähitellen vuosien ja vuosikymmenten saatossa. Kärsivällisyydellä ja pienillä vuotuisilla sijoituksilla alueelle voisi kehkeytyä todellinen retkeilyparatiisi, joka sijaitsee lyhyen bussimatkan päässä kaupungin keskustasta.

Pääkaupunkiseudulla on jo kaksi kansallispuistoa, mutta Tampereen välittömässä läheisyydessä edelleen pyöreät nolla. Asialle on korkea aika tehdä jotakin. Siksi toteankin: ”I also have a dream!”

Kirjoittaja on tamperelainen kirjailija